Liikennenäkötutkimus

Liikennenäkötutkimus

Liikennenäkötutkimuksessa tutkitaan näkemisen osa-alueita, jotka erityisesti vaikuttavat reagointiaikaamme ja toimintaamme liikenteessä.

Näöntarkkuuden on oltava hyvä, jotta ehdimme havainnoida kohteet tarpeeksi ajoissa. Näöntarkkuuden yksikkönä käytetään visus-arvoa, joka ilmoittaa henkilön näöntarkkuuden mitattuna testitaululla. Liikennenäkötutkimuksessa tutkitaan aina myös kontrastiherkkyys, eli mikä tutkittavan näöntarkkuus on matalan kontrastin testitauluilla. Kontrastinäön heikentyminen vaikuttaa merkittävästi hämärässä ajamiseen. Myös sateessa ja sumussa ajettaessa tarvitaan hyvää kontrastinäköä.

Näkemisen tarkkuuden lisäksi liikenteessä tarvitaan riittävää näkökenttää. Ajokorttilainsäädännössä on määritelty ääreisnäkökentän tarvittava laajuus, eikä silmien yhteisen näkökentän keskialueella saa olla puutoksia näkökentässä. Kuljettajalla ei myöskään saa olla pysyviä kaksoiskuvia. Näkökenttätutkimus ja silmien yhteisnäön tutkiminen kuuluvat siis aina liikennenäkötutkimukseen.

Liikennenäkötutkimuksen tavoitteena on antaa kuljettajalle tietoa hänen näkökyvystään liikenteessä; millainen näkö on ilman korjausta ja kuinka mahdollinen silmälasikorjaus parantaisi näköä. Myös käytössä olevia silmälaseja ja niiden kuntoa arvioidaan. Esimerkiksi linssien pinnoitteissa ei saisi olla merkittäviä kulumia tai naarmuja.

Liikennenäköä voidaan tutkia milloin vain, mutta usein tutkimus liittyy ajokortin uusimiseen tai hankkimiseen. Myös poliisi voi määrätä kuljettajan toimittamaan lausunnon näkökyvystään. Optometristin tekemä lausunto näkökyvystä on tavallisimmin yleislääkärin pyytämä selvitys näkemisestä, ja osa ajokorttitutkimusta. Varsinaisen ajokorttitodistuksen tekee aina lääkäri.