Karsastustutkimus

Karsastustutkimus

Karsastustutkimuksessa tutkitaan silmien asentovirheitä. Karsastuksessa silmät eivät kohdista samaan kohteeseen. Karsastus voi olla ilmeistä tai piilevää. Ilmeisessä karsastuksessa silmien asentovirhe on näkyvä. Piilokarsastuksessa silmälihakset tekevät jatkuvaa työtä silmien pitämiseksi suorassa, eikä asentovirhe tule näkyväksi lainkaan, tai vain hetkellisesti oikein väsyneenä.

Karsastusta tutkittaessa selvitetään karsastuksen tyypin lisäksi sen suunta, ja silmälihasten kyky korjata asentovirhettä. Oirekyselyssä selvitetään myös tarkasti mahdolliset oireet ja niiden toistuvuus. 

Karsastuksia tutkitaan pienillä lapsilla molempien silmien kehittymisen mahdollistamiseksi. Jos silmien asentovirhe on liian suuri silmälihasten korjata, vaarana on toisen silmän jääminen heikommaksi, eli amblyopia. Noin neljän kuukauden ikäisenä vauvan silmien tulisi pysyä suurimman osan ajasta suorassa. Pienemmillä vauvoilla näköjärjestelmä on vielä opetteluvaiheessa, ja ajoittainen karsastaminen on vielä aivan tavallista. Koululaisilla ja aikuisilla karsastuksia tutkitaan, jotta löydetään mahdolliset näköjärjestelmää kuormittavat karsastukset. Nämä karsastukset ovat useimmiten piilokarsastuksia, jolloin silmälihakset ovat jännityksessä asentovirheen korjaamiseksi. Nämä jännitykset voivat aiheuttaa mm. päänsärkyjä. Kun silmälihasten kyky korjata asentovirhettä herpaantuu väsyessä, voidaan kokea rivien hyppimistä ja hetkellisiä kaksoiskuvia. Kaksoiskuvien välttämiseksi toinen silmä usein suljetaan väsyneenä, tai päätä pidetään hieman vinossa, jolloin silmiä voi olla helpompi pitää linjassa.

Karsastustutkimusten tavoitteena on mitata karsastuksen määrä, ja peilata sitä asiakkaan kokemiin oireisiin. Harvalla meistä silmät ovat täysin suorassa, eikä pienistä piilokarsastuksista useinkaan ole haittaa. Joskus riittää sekin, että tutkittava saa selityksen, miksi väsyneenä lukiessa rivit joskus hyppivät. Silmien kehittymistä uhkaaville karsastuksille, tai näköjärjestelmää kuormittaville piilokarsastuksille haetaan sopiva hoitomuoto ja korjausmäärä. Pienillä lapsilla karsastushoito voi tarkoittaa silmälasien hankkimista ja mahdollisesti peittohoitoa, jossa parempi silmä peitetään osaksi päivää. Koululaisilla ja aikuisilla piilokarsastuksia voidaan hyvin huomioida silmälaseissa, joihin tehdään prismakorjausta, ja autetaan näin sen verran silmälihaksia, jotta ne jaksavat hoitaa lopun työn kuormittumatta liikaa. Myös ortoptiset harjoitteet eli silmälihasten korjauskykyä vahvistavat harjoitteet voivat olla mahdollisia.

Pienten lasten karsastuksia seurataan ja hoidetaan silmälääkärin vastaanotolla noin 8-10 -vuotiaaksi asti. Tätä vanhempien lasten, ja aikuisten karsastuksia tutkii useimmiten optometristi. Optometristin tekemään näöntutkimukseen kuuluu aina silmien yhteisnäön, eli karsastusten tutkiminen ja mahdollisten korjausten määrittäminen. Jos voimakas karsastus, tai kaksoiskuvat ilmenevät äkillisinä, tutkittava ohjataan aina lääkärin tutkimuksiin.