Heikkonäköisten tutkimus ja apuvälineet

Näkövammaiset luokitellaan heikkonäköisiin ja sokeisiin henkilöihin. Heikkonäköisen henkilön paremman silmän laseilla korjattu näöntarkkuus on heikompi kuin 0.3, eli näöntarkkuus on alle 30 % normaalista. Sokean henkilön paremman silmän laseilla korjattu näöntarkkuus on alle 0.05, eli näöntarkkuus on alle 5 % normaalista, tai näkökentän halkaisija on alle 20 astetta. 

Yleisimpiä näkövammaisuuden aiheuttajia mm.:

• Silmänpohjan ikärappeuma
• Verkkokalvon perinnölliset rappeumat
• Näköratojen viat
• Glaukooma 

Yleisimpiä näkövammaisuuden taustalla olevia perinnöllisiä sairauksia:

• Usherin oireyhtymä
• Värisokeus
• Verkkokalvon pigmenttisurkastuma (Retinitis pigmentosa)
• Spielmeyerin oireyhtymä 

Miten optikko voi auttaa henkilöitä, joiden näöntarkkuus on alentunut, mutta ei alle virallisen heikkonäköisen näöntarkkuusrajan? 

Jos asiakkaan näöntarkkuus parhaalla lasikorjauksella on alle normaalin, eli alle 100 %, optikko voi tarvita silmälääkärin luvan silmälasien määrittämiseen. Näkemistä auttavan apuvälineen valinta tehdään sen mukaan, millainen näöntarkkuuden alenemista aiheuttava sairaus tai tila on kyseessä. Lähtökohtana on se, millaista parannusta asiakas itse haluaisi helpottamaan omaa näkemistään. Onko ongelmia enemmän lähelle vai kauas, halutaanko näkemisestä parempaa vai onko ongelmana esimerkiksi häikäisy? Tavoitteena on löytää jonkinlainen ratkaisu asiakkaan näkemisen ongelmiin. 

Optikko voi tehdä mahdollisimman tarkan taittovirheen määrityksen, ja sen perusteella määrätä silmälasit tai sovittaa erilaisia piilolinssejä. Silmälasivoimakkuudet voidaan määritellä asiakkaan näkemisen tarpeiden mukaan, ja piilolinssejä on paljon erilaisia eri tarkoituksiin. Esimerkiksi kovilla ja skleraalisilla linsseillä voidaan yrittää parantaa sellaisten asiakkaiden näkemistä, joilla on sarveiskalvon kartiopullistuma (keratokonus). Jos silmälasikorjauksella tai piilolinsseillä ei saada toivottua tulosta, voi optikko sovittaa muita apuvälineitä ja auttaa valaistuksen säädössä, jotta asiakas pystyisi hyödyntämään näköään mahdollisimman hyvin. Apuvälinesovitus voidaan tehdä normaalin näöntarkastuksen yhteydessä. Näöntarkastuksen lisäksi voidaan tehdä tarkempia mittauksia ja tutkimuksia sen perusteella, millaisia näkemisen oireita asiakkaalla on ja millaista apuvälinettä ollaan sovittamassa. 

Lukemiseen ja lähityöskentelyyn mahdollisia apuvälineitä ovat esimerkiksi erilaiset suurennuslasit, luupit ja voimakkaat lähilasit. Suurentavien apuvälineiden voimakkuuksia on erilaisia, ja niitä kokeilemalla löydetään asiakkaan tarpeisiin parhaiten soveltuva voimakkuus. Suurentavaa apuvälinettä sovitettaessa tarkastellaan erilaisia ja kokoisia kuvia ja tekstejä sen mukaan, millaisia ja kuinka pieniä kohteita asiakas haluaa nähdä. 

Kauas katseluun ja liikkumiseen soveltuvat hyvin kiikarit sekä suodatinlasit. Kiikareiden avulla esimerkiksi bussien numerot ja tienviitat voidaan nähdä selkeämmin. Suodatinlasit suodattavat UV-säteilyä ja vähentävät häikäisyä, joka auttaa kirkkaassa säässä liikkumista. Suodatinlaseja on saatavilla erilaisissa väreissä ja tummuusasteissa, ja ne suodattavat eri aallonpituuksia. Näin ollen ne parantavat kontrastia ja vähentävät silmään tulevan valon määrää.

Heikkonäköisen apuvälinesovitus

Julkisen terveydenhuollon näönkuntoutuksen piiriin kuuluvat henkilöt, joiden näöntarkkuus parhaalla lasikorjauksella on pysyvästi alle 0.3 tai näkökenttä on kaventunut merkittävästi, eli heidät luokitellaan näkövammaisiksi. Kuntoutuksessa arvioidaan, miten näkövammaisuus vaikuttaa henkilön kykyyn kommunikoida, liikkua erilaisissa ympäristöissä, selvitä arkisista askareista ja selvitä tarkkaa näkökykyä vaativassa lähi työskentelyssä, esimerkiksi lukemisessa. 

Apuvälinelaillistuksen omaava optikko on oikeutettu sovittamaan heikkonäköiselle apuvälineitä lääkärin lähetteellä. Optikon toimenkuva voi vaihdella toimipaikasta riippuen. Optikon pääasiallinen tehtävä on määrittää optiset apuvälineet sekä motivoida niiden käyttöönottoa, auttaa asiakasta optimaaliseen näön käyttöön apuvälineillä ja ilman, sekä antaa tietoa näkövammaa aiheuttavasta sairaudesta ja apuvälineistä. Optikko voi määrittää myös optimaaliset valaistusvaihtoehdot, jotta näönkäyttö olisi mahdollisimman tehokasta. Apuvälineiden sovitus tapahtuu samalla tavalla kuin niiden asiakkaiden kohdalla, jotka eivät vielä ole virallisesti heikkonäköisiä. Tavoitteena on vastata asiakkaan näkemisen ongelmiin löytämällä mahdollisimman hyvä ratkaisu. Näkövammaiselle liikkumista helpottamaan voidaan sovittaa valkoista keppiä, joka kertoo muille ihmisille henkilön olevan näkövammainen. Esimerkkejä muista sovitettavista apuvälineistä mainittiin jo aiemmin, kuten suurennuslasit, suodatinlasit ja kiikarit. Apuvälineitä on paljon erilaisia, ja uusia kehitetään jatkuvasti helpottamaan heikkonäköisten arkea.