VERENPAINETAUTI JA HYPERTENSIIVINEN RETINOPATIA
Verenpainetauti on yksi kansantaudeistamme. Suomessa oli vuonna 2018 noin 500 000 verenpainetautia sairastavaa ja vuonna 2020 verenpainelääkitystä käytti Suomessa noin miljoona ihmistä.
Käypähoidon mukaan optimaalisena verenpaineena voidaan pitää 120/80 mmHg. Normaalina verenpaineena voidaan pitää 120-129/80 mmHg ja lievästi kohonneena 140-159/90-99 mmHg. Verenpaineen aiheuttamia lieviä silmänpohjamuutoksia voidaan havaita jo, kun verenpaine on vain lievästi kohonnut. Korkean verenpaineen aiheuttamat lievät silmämuutokset ovat suhteellisen yleisiä, mutta näköä uhkaavat vakavammat muutokset nykyisin harvinaisia länsimaissa. Verenpainetaudin silmiin aiheuttamat muutokset voivat olla ohimeneviä tai pysyviä.
Verenpainetauti ja korkea systeeminen verenpaine vaikuttavat kehon muiden verisuonien tapaan myös silmien verisuoniin. Silmän verisuonet sijaitsevat suonikalvostolla, joka on verkkokalvon, eli valoa aistivan kalvon, alapuolella. Tämän vuoksi verisuonimuutokset ja -vauriot voivat vaikuttaa näkemiseen heikentävästi. Korkea verenpaine ja etenkin huonossa hoitotasapainossa oleva verenpainetauti voivat aiheuttaa verkkokalvon tai suonikalvoston sairauden, joista yleisempi on korkeaan verenpaineeseen liittyvä verkkokalvosairaus, eli hypertensiivinen retinopatia. Verenpainetauti lisää myös riskiä diabeettisen retinopatiaan, eli verkkokalvon pienten verisuonten sairauden, kehittymiseen. Verenpainetauti yhdessä diabeteksen kanssa lisää näönmenetyksen riskiä huomattavasti.
Hypertensiivisen retinopatian varhaisessa vaiheessa voidaan havaita silmänpohjan valtimoiden kaventumista. Kaventuminen johtuu valtimoiden seinämien paksuuntumisesta ja kovettumisesta. Tähän on yhteydessä myös veren korkea kolesterolipitoisuus. Kovettuessaan verisuonten seinämät menettävät myös joustavuutensa. Suonten kaventuessa huomattavasti, heikkenee veren kulku niiden lävitse, jonka seurauksena on hapenpuute kudoksessa. Kun silmänpohjan verenkierto heikkenee tai häiriintyy, aiheuttaa se verkkokalvolle turvotusta. Turvotus johtuu sekä hapenpuutteesta, että verkkokalvonalaisten suonien rikkoutumisesta ja veren sekä rasvojen tihkumisesta verkkokalvon alle. Pitkälle edennyt valtimoiden kaventuminen lisää riskiä silmän valtimoiden tukoksille, jolloin uhkana on näön menetys.
Hypertensiivisen retinopatian myöhemmässä vaiheessa esiintyviä verisuonimuutoksia ovat silmänpohjan laskimoiden ja valtimoiden risteysoireet sekä laskimoiden mutkittelevuus. Laskimoiden ja valtimoiden risteysoireella tarkoitetaan tilannetta, jossa valtimo painaa laskimoa. Risteysoireet altistavat silmänpohjan laskimotukoksille. Yhä edetessään hypertensiivisen retinopatian löydöksiä silmänpohjasta ovat liekkimäiset verenvuodot sekä verisuonista tihkuvat lipidit eli rasvat.
Hypertensiivinen retinopatia aiheuttaa oireilua yleensä vasta pidemmälle edetessään, jolloin se voi heikentää näöntarkkuutta. Näöntarkkuuden heikentyminen voi johtua näköhermonpään tai verkkokalvon turvotuksesta. Verkkokalvon tarkan näkemisen alueen turvotus voi aiheuttaa näöntarkkuuden heikentymisen lisäksi myös vääristymiä näkökentässä. Runsas verkkokalvon alainen turvotus voi aiheuttaa myös verkkokalvon irtauman, jolloin yleensä oireena voidaan nähdä näkökentässä mustaa pistemäistä “nokisadetta” tai musta laskeutuva verho. Muutoin edellä mainitut löydökset voivat olla kantajalleen oireettomia.
Yleensä löydökset tehdään silmänpohjatutkimuksessa. Optometristi tai silmälääkäri voi tutkia silmänpohjan rakenteita suoralla ja epäsuoralla oftalmoskopialla. Molemmissa tutkimusmenetelmissä silmänpohjaan katsotaan suurentavalla linssillä pupilliaukon lävitse. Jo pienestäkin pupillista nähdään silmänpohjan tärkeät rakenteet, kuten näköhermonpää ja tarkan näkemisen alue. Jos linsseillä halutaan nähdä laajemmille alueille, pupillin laajentaminen lääketipoilla on tarpeellista. Pupillia laajentavia lääketippoja voi käyttää tutkimuksessaan silmälääkärin lisäksi myös optometristi, jolla on lääkeaineiden rajattu käyttöoikeus. Myös silmänpohjakuvaus on hyvä tapa seurata silmänpohjalöydöksiä.
Hypertensiivisen retinopatian ja muiden verenpainetaudin aiheuttamien silmäoireiden ja löydösten tärkein hoito on perustaudin hyvä hoitotasapaino. Tärkeänä osana taudin kulkua on silmänpohjalöydösten seuranta. Seuranta tapahtuu yleensä silmälääkärin vastaanotolla, mutta rajatun lääkeaineiden käyttöoikeuden omaava optometristi voi myös tutkia silmänpohjaa ja lähettää tarvittaessa jatkotutkimukseen silmälääkärille. Mikäli verkkokalvon alle kertyneen turvotuksen vuoksi verkkokalvo irtoaa, on verkkokalvon laserhoito tarpeellinen.