SYSTEEMISET SILMIIN VAIKUTTAVAT SAIRAUDET
Systeemiset sairaudet ovat joukko sairauksia, jotka vaikuttavat useampaan elimeen tai kehon osaan, jopa koko elimistöön. Systeemisiä sairauksia ovat muun muassa sydän- ja verisuonisairaudet, aineenvaihdunnalliset sairaudet sekä autoimmuunisairaudet. Sydän ja verisuonisairauksista korkea verenpaine, verenpainetauti ja ateroskleroosi vaikuttavat myös silmänpohjan verisuoniin ja tätä kautta näkemiseen. Autoimmuuni- ja reumasairaudet aiheuttavat silmän eri osissa tulehduksia, kuten iriittiä, konjunktiviittia ja keratiittia. Aineenvaihdunnallisista sairauksista diabeteksellä on vaikutusta silmän terveyteen, etenkin hoitotasapainon ollessa huono. Viime vuosina lisääntyneet suolisto ja mahakanavan sairauksien sekä niiden lääkitysten on havaittu olevan yhteydessä myös silmän terveyteen. Myös sairauksien lääkitykset voivat vaikuttaa silmän terveyteen. Esimerkiksi kortikosteroidi lääkitys, erityisesti pitkittyessään, lisää ennenaikaisen kaihin kehittymistä.
4.2.3 REUMATAUDIT
Reumataudit ovat ryhmä autoimmuunisairauksia, jossa kehon oma vastustuskyky hyökkää kehon omia kudoksia vastaan. Useat reumatauteihin luettavat sairaudet aiheuttavat niveltaudin oireiden rinnalla huomattavankin paljon silmäoireita. Useat reumatautia sairastavista kärsivät muun muassa kuivasilmäisyydestä, toistuvista värikalvon tulehduksista eli iriiteistä sekä kovakalvon tulehduksista eli skleriiteistä. Reumasairauksille altistava tekijä on perinnöllinen HLA B27- geeni, joka on suomalaisilla varsin yleinen. Pelkkä geenin omaaminen ei kuitenkaan tarkoita reumataudin syntymistä.
Jopa kolmanneksella nivelreumapotilaista tavataan kuivasilmäisyyttä. Kuivasilmäisyyden aiheuttamia oireita ovat esimerkiksi silmien kirvely, kutina, punoitus, rähmiminen sekä roskan tunne. Ympäristölliset tekijät, kuten tehokas ilmastointi, voi pahentaa oireilua. Tavallisimmin reumapotilaiden kuivasilmäisyys johtuu kyynelerityksen vähentymisestä sitä erittävistä rauhasista tai kyynelnesteen koostumuksen muuttumisesta tai molemmista edellä mainituista.
Selkärankareumaan, reaktiiviseen artriittin sekä niiden sukuisiin reumatauteihin liittyvä tyypillinen silmäoire on iriitti, eli värikalvon tulehdus. Kuivasilmäisyyden rinnalla se on yleisin reumapotilailla esiintyvä silmäoire. Sitä tavataan noin 30-40%:lla selkärankareumaa tai sen sukuista tautia sairastavista.
Iriitti luokitellaan silmän sisäiseksi tulehdukseksi, joka esiintyy silmän etuosassa. Iriitissä silmän värillinen kehä, eli pupillin ympäröivä sininen, vihreä tai ruskea kehä, tulehtuu. Iiriitti voi olla akuutti, uusiutuva tai krooninen, joista akuutti on tavallisin muoto. Akuutissa tapauksessa tulehdus alkaa nopeasti ja voi kestää jopa neljästä kuuteen viikkoon. Reumapotilaille on tavallista iriitin uusiutuminen.
Iriitin oireita ovat silmän punoitus, kipu, valonarkuus sekä päänsärky. Värikalvon tehtävänä on säädellä pupilliaukon kokoa valaistuksen mukaan. Pimeässä ja hämärässä valaistuksessa pupilli laajenee ja kirkkaassa valossa taas pienenee. Valonarkuus johtuu pupillin pienentymistarpeesta, jolloin tulehtunut värikalvo venyessään aiheuttaa kipua. Punoitus esiintyy silmän valkoisella alueella tasaisesti, yleensä niin, että se ympäröi värikalvon. Tulehduksen aikana näöntarkkuus voi alentua, mutta se yleensä palautuu tulehduksen paranemisen yhteydessä normaaliksi. Osalla iriittiä sairastavista myös silmänpaine voi nousta hetkellisesti ja mikäli iriitti on uusiutuva, voi paineennousua tapahtua jokaisen iriitin yhteydessä. Tulehduksen jälkiseurauksena voi olla myös krooninen silmänpaineen nousu ja glaukooma.
Toistuvat iriitit voivat edeltää selkärankareuman diagnoosia jopa kymmenellä vuodella. Ensisijaisena hoitona tulehdukseen on kortikosteroidi silmätippa kuuri, joka kestää yleensä jopa kuukauden. Hoidon onnistumisessa on tärkeää, että määrätty tippahoito tehdään loppuun, vaikka oireet hellittäisivätkin. Jos hoidon lopettaa liian aikaisin, tulehdus uusiutuu todennäköisemmin. Kortikosteroiditipat määrää silmälääkäri. Tarvittaessa voidaan käyttää silmän sisäisiä injektoita, jos tipat eivät toimi toivotulla tavalla.
Iiriitin lisäksi reumatautien yhteydessä tavataan myös kovakalvon tulehduksia. Yleensä kyseessä on kovakalvon pintakerroksen tulehdus, episkleriitti. Tavallisimmin se liittyy nivelreumaan. Episkleriitissä silmän valkoisella osalla esiintyy punoitusta. Punoitus voi olla joko silmän ulko- tai sisänurkassa tai molemmissa. Episkleriitti voi aiheuttaa epämukavuuden tunnetta, lievää vetistystä, roskan tunnetta ja lievää valonarkuutta. Myös silmää painettaessa voi olla pientä arastusta. Episkleriitti on yleensä viaton, näköä uhkaamaton tulehdus, joka voi parantua ilman hoitoa. Jos oireista on kovasti vaivaa, rauhoittuu tulehdus nopeasti 2-4 viikon kortikosteroidi-lääketipoilla ja tulehduskiputableteilla.
Syvempi kovakalvon tulehdus, skleriitti, on aina vakava tulehdus. Tulehduksen yhteydessä silmän valkoiselle osalle ilmaantuu sinipunainen, kipeä patti. Tulehduksen yhteydessä voi esiintyä myös silmän pinnan haavaumia ja sekä iriittiä. Nykyisellä reumalääkityksellä skleriitit ovat todella harvinaisia.
Näköasiantuntija-optometristisi opastaa sinua oikeanlaisten kuivasilmätuotteiden käyttöön. Tulehdustilanteissa tutkimuksen tekee silmälääkäri, joka myös määrää lääketipat tulehduksen hoitoon.
4.2.6 SJÖGRENIN SYNDROOMA
Sjögrenin syndrooma on avoeritteisten rauhasten, kuten sylki- ja kyynelrauhasten, reumaattinen sairaus. Sairaus voi olla primaarinen, eli itsekseen esiintyvä tai sekundäärinen, jolloin se liittyy yleensä autoimmuunitauteihin, kuten nivelreumaan. Sekundaarisessa muodossa oireilu on lievempää kuin taudin primaarisessa muodossa. Primaarinen Sjögrenin syndrooma on nivelreuman jälkeen yleisin autoimmuunisairaus ja suurin osa, noin 90 % potilaista on naisia. Se puhkeaa yleensä 30–50 -ikävuoden tienoilla. Sjögrenin syndrooman vaikea muoto on harvinainen.
Sjögrenin syndrooma aiheuttaa avorauhasten erityksen vähenemistä ja yleistä kuivuutta koko kehon limakalvoihin, kuten silmien, suun ja nenän limakalvoihin. Taudin aiheuttamia kuivasilmäisyyden oireita ovat silmien vetistys, kutina, kirvely, silmän punoitus, roskan tunne, valonarkuus sekä mahdollinen ajoittainen näön sumentuminen, joka paranee räpytellessä. Muita Sjögrenin oireita ovat suun kuivuminen, joka voi esiintyä janon tunteena. Syljen niukan erityksen vuoksi hammas- ja ientulehdukset voivat lisääntyä. Nenän kuivuus ja keuhkoputkien kuivuminen ja siitä aiheutuva kuiva yskä ovat mahdollisia oireita.
Optometristisi voi silmän etuosaa mikroskopoidessa nähdä Sjögrenin syndrooman aiheuttamia kuivasilmäisyydestä johtuvia muutoksia silmän pinnalla ja kyynelnesteessä. Näköasiantuntija arvioi kuivasilmäisyyden vakavuutta mikroskopian avulla.
Sjögrenin syndrooman oireiden hoito riippuu taudin muodosta ja vakavuudesta. Sjögrenin syndroomaa ei voida parantaa ja usein se on hidaskulkuinen mutta se ei johda vakavaan yleiskunnon menettämiseen. Lievimmissä tapauksissa kuivasilmäisyyden hoitoon riittää kostutustippojen säännöllinen käyttö. Öisin voi käyttää lisäksi geelimäistä tai voidemaista paksumpaa silmätippaa. Luomireunan tukosten ehkäisyyn kuuluu luomireunojen puhdistaminen steriileillä puhdistusliinoilla ja vähäistä kyynelnesteen laatua voidaan parantaa omega-3-ravintolisävalmisteilla, kuten Kunnon kuivan silmän -omegoilla. Oikein vaikeissa tapauksissa voidaan tarvita lisäksi lääkesilmätippoja ja mahdollisesti suojaavia piilolinssejä, jos sarveiskalvon pinta pääsee kuivuuden vuoksi rikkoutumaan pahasti. Sekundaarisen muodon hoidossa tärkeässä osassa on perussairauden, kuten nivelreuman hoito. Sekundaarisen muodon ennuste riippuu hyvin paljon taustalla olevan perussairauden luonteesta ja hoitotasapainosta.
Näköasiantuntijat tarjoavat sinulle apua Sjögrenin syndrooman aiheuttamiin oireisiin ja opastavat oikeanlaisten kostutusvalmisteiden käyttöön. Myös silmäluomien puhdistukseen saat neuvoa optometristiltasi.
4.2.7 TULEHDUKSELLISET SUOLISTOSAIRAUDET (IBD)
Tulehduksellisten suolistosairauksien esiintyvyys Suomessa on nousussa, vuosittain uusia tapauksia todetaan yli 2000. Ne ilmaantuvat yleisimmin 15-30 -vuotiaana. Tulehduksellinen suolistosairaus voi olla Chronin tauti tai Colitis Ulcerosa, eli haavainen paksusuolentulehdus. Näistä yleisempi on haavainen paksusuolentulehdus. Sairaudella on perinnöllisiä tekijöitä, mutta sairaus kehittyy ravinto- ja ympäristötekijöiden laukaisemana. Tulehduksellisilla suolistosairauksilla sekä niiden lääkityksillä on yhteyksiä myös silmän terveyteen ja tiettyihin silmäsairauksiin ja noin puolella niitä sairastavista on silmäoireita.
Silmään liittyviä liitännäissairauksia ovat esimerkiksi iriitti, eli värikalvon tulehdus, ja episkleriitti, eli silmän kovakalvon pintaosan tulehdus. Silmäoireina iriitissä ovat silmän punoitus, etenkin värikalvon ympärillä, kipu, valonarkuus sekä päänsärky. Iriitissä oireena voi olla myös näöntarkkuuden heikentymistä ja näön sumentumista. Episkleriitissä oireina voi olla kutinaa, silmien vetistämistä sekä side- ja kovakalvon punoitus. Punoitus esiintyy siis silmän valkoisella osalla, yleensä jommassakummassa silmäkulmassa. Episkleriitti on yleensä vaaraton, eikä uhkaa näkökykyä, mutta se voi aiheuttaa voimakastakin epämukavuuden tunnetta. Iriitit vaativat yleensä kortisonitippakuurin parantuakseen. Episkleriitti paranee yleensä ilman lääkitystäkin, mutta paranemisen nopeuttamiseksi voidaan käyttää myös kortisonitippaa. Lääkinnälliset tipat määrää aina silmälääkäri.
Perussairauden aiheuttamat silmän liitännäissairaudet voidaan tunnistaa jo oireiden perusteella, mutta huolellinen mikroskopiatutkimus auttaa erotusdiagnoosin tekemisessä ja vakavampien silmäsairauksien poissulkemisessa. Voimakasta kortisonilääkitystä käyttävien on hyvä tutkituttaa säännöllisesti silmän terveys joko optometristilla tai silmälääkärillä, sillä kortisonilääkitys lisää ennenaikaisen kaihin syntymistä. Jos optometristi havaitsee kaihimuutoksia silmän mykiössä, seuranta on tarpeellinen. Siinä vaiheessa, kun kaihi on edennyt tarpeeksi pitkälle, on edessä kaihileikkaus. Kaihileikkauksen jonoon pääsee julkisella puolella, kun näöntarkkuus on laskenut huomattavasti. Yksityisellä silmälääkärillä leikkaus onnistuu heti kun itse haluat.
Suolistosairauksien lääkitykset voivat nostaa myös silmänpainetta, mikä vakavissa tapauksissa voi aiheuttaa glaukooman, joka vaikuttaa hoitamattomana merkittävästi näkemiseen. Glaukoomaan vaaditaan yleensä lääkitys, joka alentaa silmänpainetta. Glaukoomaa sairastavan on käytävä vuosittain silmälääkärin tutkimuksessa, jonka lisäksi säännöllisin väliajoin tehdään näkökenttätutkimus. Näkökenttätutkimuksia tehdään silmälääkärin lähetteellä myös joissakin yksityisissä optikkoliikkeissä ja lääkärikeskuksissa. Optometristeilla voi käydä myös mittaamassa silmänpaineita ilman sen kummempaa lähetettä.