Likitaitteisuus

Likitaitteisuus

Likitaitteisuutta kutsutaan myös myopiaksi. Likitaitteinen silmä ei näe terävästi kauas. Syynä on se, että silmän sarveiskalvo (silmän etummaisin kerros) ja mykiö (linssi) taittavat valoa liikaa suhteessa silmän pituuteen. Tällöin silmään saapuvat valonsäteet taittuvat liian aikaisin silmässä verkkokalvon eteen, jolloin kuva ei muutu teräväksi kauas katsellessa. Likitaitteinen silmä kuitenkin näkee hyvin lähietäisyydelle. Likitaitteisuutta korjataan miinusvahvuudella, silmälaseilla tai piilolinsseillä. 

Likitaitteisuus yleistyy maailmassa kovaa vauhtia. Voimakas likitaitteisuus kasvattaa riskiä erilaisille silmäsairauksille, joten keinoja likinäköisyyden kehityksen hidastamiselle kehitetään koko ajan. Runsaalla lähityöskentelyllä (lukeminen, näyttöjen katselu ym.) ja ulkona vietetyn ajan vähenemisellä on useissa tutkimuksissa todettu olevan yhteys jatkuvasti yleistyvään myopian lisääntymiseen. Lähityöskentelyn ja ulkoilun vaikutusten mekanismeja ei vielä kuitenkaan tunneta. Myös sukurasite vaikuttaa näön kehitykseen. Äkillinen kaukonäön heikkeneminen voi kertoa myös verensokerin noususta tai myyräkuumeesta.